Olen Rakkaus

Rakkaus on matkassamme joka hetki

”Sinä riität, sinä riität, olet täydellinen juuri noin. Aurinko nousee, aurinko laskee. Mut hymys aina loistaa voi.” -Mikko Harju 

Meillä on syvä nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve, joka tarkoittaa sitä, että rakkaus on ikään kuin kirjoitettu meihin sisään. Meillä on syvä kaipuu rakkauteen ja yhteyteen, tarvitsemme lämpöä ja rakkautta ihan ensimmäisestä hengenvedostamme alkaen. Rakkaus on kaikessa, aivan kaikessa. Se on tuuleen tuiverruksessa, oravan kauniissa puusta puuhun hyppelyssä, lapsen tuikkivissa silmissä, vanhuksen suupielissä, kohtaavassa katseessa, arjen askareessa, aallon kuohussa, loskalumessa ja pilven hennossa lipumisessa. Luonto ja me olemme yhtä. Ilman luontoa emme pärjäisi hetkeäkään. Ilman rakkautta ei olisi elämää. Koostumme kaikki rakkaudesta, mutta emme vain aina anna sen tulla näkyväksi. 

Synnymme kaikki yhtä viattomina, avoimina ja täynnä rakkautta tänne maailmaan. Kasvattajamme ja koko ympäröivä maailma alkaa kasvattamaan meitä syntymäpäivästämme eteenpäin ja juuri maahan laitettua siementä hoivataan hyvin eri keinoin. Kasvuympäristömme saattaa olla monin tavoin haasteellinen, saatamme kokea sen myös hyvin eri tavoin ja puutarhamme kastelukin joskus saattaa jäädä vähemmälle, jolloin myös rakkaus piiloutuu. Erilaiset traumat ja ikävät tapahtumat elämässämme saattavat viedä meidät myös kauemmaksi rakkaudesta, kovetamme itsemme ja elämme mieluummin suorittaen, selviytyen ja puskien elämää eteenpäin. Kulttuurimme on mukana opettaen meitä myös kasvamaan pärjääviksi ja tunteet on parempi pistää piiloon kuin avoimesti näyttää niitä. Se ikään kuin ruokkii meitä häpeän tunteeseen, koemme jatkuvasti riittämättömyyttä, turvattomuutta ja hylätyksi tulemista. 

Näin ollen useinkaan emme ole saaneet avoimesti rakastaa elämää, mennä rohkeasti eteenpäin rakkaudessa tai näyttää tunteitamme. Koska kovuudella on pärjännyt parhaiten, olemme kätkeneet myös haavoittuvaisuutemme. Olemme suojautuneet kuoreen, jossa kuvittelemme olevamme turvassa elämältä ja sen tapahtumilta. 

Mitä jos riittäisitkin ja olisit täyden rakkauden arvoinen sellaisena kuin olet? Yhtä viaton, avoin, puhdas ja rakastettava kuin syntyessäsikin. Mitä jos saisit olla myös vaillinainen, eikä kaikkea tarvitsisi osata, voida ja kyetä tässä kovassa maailmassa? Voisit olla rakkauden arvoinen kaikessa keskeneräisyydessäsi ja täydellisyydessäsi? Olemmehan kaikki kuitenkin yhtä täydellisiä ja keskeneräisiä huolimatta siitä, mitä elämässä on tapahtunut, mitä olemme kokeneet ja miten siementämme on kasteltu ja hoivattu. Olemme täysin tasavertaisia keskenämme, kaikissa meissä on sama rakkaus sisäänkirjoitettuna. Sama nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kaipuu. Yksikään ihminen ei ole toista huonompi tai parempi, oli sitten syntynyt minkälaisten tähtien alla tahansa. Kaikilla meillä on oma menneisyys, haasteet ja vajavaisuudet. Ihminen ei ole toista arvokkaampi, vaikka ulkoiset puitteet, tittelit ja julkisuuskuva olisivat missä loistossa tai loassa tahansa. 

Kun uskallamme olla täysin omia itsejämme keskeneräisyydessämme, olla rohkeasti haavoittuvaisia, vapaus ja rakkaus avautuu sisäämme.  Ei ole enää mitään pelättävää, peiteltävää tai piiloteltavaa. Voimme olla aidosti sellaisia kuin olemme. Minä riitän!

Osaatko sinä rakastaa itseäsi?

 Miten rakkaudettomuus itseämme kohtaan näyttäytyy elämässämme? Se saattaa olla hyvinkin piilossa itseltämme, emme ehkä edes osaa kaivata sitä, vaikka joku hassu tunne kaihertaa sisällämme. Asiat eivät tunnu olevan ihan kohdillaan. 

Rakkaudettomuus itseä kohtaan voi ilmetä monin tavoin. Saatamme jättää itsemme aina viimeiseksi ja pidämme mieluummin muista huolta. Puhumme rumasti itsellemme monta kertaa päivässä, saatamme rankaista itseämme, emmekä koe ansaitsevamme hyvää. Turrutamme itseämme keräämällä materiaalia ympärillemme ja yritämme paikata rakkautta tällä tavoin kuvittelemalla sen olevan aitoa.  Emme ymmärrä toistemme erilaisuutta ja löydämme mieluusti toisista ihmisistä vikaa, usein jopa heijastelemme omia epävarmuuksiamme nähden ne toisten puutteina ja viallisuuksina. Piilotamme aidot tunteemme ja elämme kilven taakse suojautuneena elämäämme.  Suoritamme ehkä elämää, emmekä kuuntele sisintämme, vaikka se huutaisi kuinka pysähtymään. Miellytämme muita ja teemme ratkaisuja muiden vaatimusten mukaisesti toimien itseämme vastaan, saatamme jopa elää jonkun muun toiveiden mukaista elämää. Arki saattaa tuntua hyvin tasapaksulta puurolta, emmekä tunnista oikein itseämme. Arki voi myös tuntua merkityksettömältä ja vähättelemme kaikkea tekemäämme. Masennus ja uupumus voivat vierailla luonamme. 

Jos sinulta kysytään, että ketä rakastat, niin mihin suuntaan rakkautesi kohdistuu? Lapsiin, puolisoon, perheeseesi, ystäviisi? Usein tärkeä asia unohtuu, minuun itseeni! Ilman rakkautta itseämme kohtaan, myös toisten rakastaminen pyyteettömästi on haastavaa. Asetamme itsemme mielellään jonon häntäpäähän ja muut ihmiset ympärillä kyllä ansaitsevat meiltä kaiken; kauniit sanat, mukavat teot, lämmön, hellyyden ja läheisyyden. Kuulostaako tutulta? 

Voisitko sanoa itsellesi, -minä ansaitsen hyvää! Miksi et ansaitsisi päivittäin edes mikrohetkiä, joissa tapahtuu asioita sinun itsesi hyväksi, koska olet kaiken sen arvoinen ja enemmän! Miksi et ansaitsisi elämää, jossa sinä olet oman elämäsi tähti ja elämäsi näyttää mahdollisimman paljon sinunlaiseltasi elämältä. Miksi emme kuuntelisi itseämme tarkasti ja toimisi sen mukaan, olemmehan paras kompassimme omalla sydämemme kartalla. Miten tärkeä on pysähtyä miettimään, miten arvokas olen! Rakkaus virtaa joka solussamme ja sen on oikeus tulla näkyväksi, oli tarinamme mikä tahansa. Muista arvostaa itseäsi, tunteitasi ja toiveitasi! Sitä ei tee kukaan muu kuin sinä sinulle parhaalla tavallasi. Ja kun arvostat ja rakastat itseäsi, myös muut toimivat sen mukaan. 

Kiusaannutko sinulle annetuista kehuista vai vähätteletkö niitä mieluummin? Saadessamme toisilta ihmisiltä kehuja, kehut saattavat tuntua hyvälle mikrosekunnin sisällämme, mutta samaan hengenvetoon kiellämme ne.  Jos emme itse arvosta itseämme, emme ehkä osaa ottaa toistenkaan kehuja vastaan. Ajattele, kiellämme meille annetut kauniit sanat. Emme koe olevamme niiden arvoisia. Voit päivittäin miettiä, kuinka paljon tänään arvostan itseäni. Ja antaa siinä samassa kiitosta itsellesi asioista, mitä olet päivän aikana tehnyt ja miten olet matkaa taittanut. Kiittää kehoasi siitä, miten se jaksaa kantaa sinua joka hetki ja toimimaan fyysisenä temppelinäsi ja kotinasi. Kiitä, miten jalkasi kantavat reippaasti ja väsymättä päivästä toiseen, kätesi näppärästi hoitavat arkisia askareita ja aistisi antavat huikeita elämyksiä ympäröivästä maailmasta. Kiitä  ainutlaatuista sieluasi matkasta, mitä teet. Kiitä mieltäsi, joka antaa erilaisia vinkkejä ja oivalluksia matkan varrella. Opettele ottamaan myös kanssamatkaajan kehut vastaan kerta kerralta ja talleta ne sydämeesi! 

Voit aloittaa pienin askelin antamaan rakkautta, myötätuntoa ja lempeitä tekoja itsellesi. Älä jätä missään vaiheessa itseäsi, vaan seiso aina itsesi puolella. Muista, olet rakkauden arvoinen joka solultasi. Tee valintoja omasta sydämestäsi käsin. Voit kysyä aina valinnan tullen, -mitä rakkaus tähän sanoisi?, jolloin päätös tulee sydämestäsi ja pysyt itsesi puolella.  

Rakkaus itseä kohtaan ei ole millään tavalla egoistista, päinvastoin. Maailma ympärillämme voi myös paremmin, kun me itse voimme hyvin. Kun annamme rakkautta itsellemme, osaamme rakastaa ja ymmärtää myös läheisiämme paremmin. Kun rakastamme ympärillämme olevia ihmisiä ja ympäröivää maailmaamme, myös rakkaus sitä kautta palautuu meille takaisin. Olemmehan kaikki yhtä. Tämä maailma tarvitsee kipeästi rakkautta tämän kaiken myllerryksen keskellä. Kaikki lähtee siis meistä itsestämme ja laajenee vähitellen koko universumiin. Mitä enemmän rakkautta on maailmassa, sitä enemmän valoa lisääntyy maailmaan. Ollaan siis rakkauden ja valon soihtuja!