VALONTAAJUUDELLA -BLOGI

MINÄ RIITÄN -Vai riitänkö sittenkään?

MINÄ RIITÄN! 

Edellisessä tekstissä pohdin rakkautta ja miten voisimme paremmin kokea sitä itseämme kohtaan. 

Itsensä rakastamisen yksi este voi olla myös riittämättömyyden tunne. Tämän tunteen saatat tunnistaa (ehkä me kaikki tunnistamme) ja sitä on tärkeä työstää, jotta voimme elää elämäämme keveämmin, tasapainoisemmin, tyytyväisemmin ja armollisemmin mielin.

Riitätkö sinä itsellesi? 

Jotenkin tätä maailman menoa seuratessa, ei voi kuin ihmetellä, millaisia akrobaatteja elämässä kukin olemme. Taiteillaan työn, perheen, yhteiskunnallisen kelpaavuuden, sosiaalisen statuksen, ulkonäön ja erilaisten roolien keskellä ja pyritään olemaan kaikkea sitä, mitä meiltä odotetaan. Oravanpyörän villi meno saa pään pyörälle eikä enää tiedä, millainen ja mitä pitäisi olla, että olisi tarpeeksi ja riittäisi, mihin suuntaan pyörässä viilettäisi ja mistä tahtia vielä kiristäisi. Kuulostaako tutulta?

Tämä kaikki riittävyyden paineistus alkaa varhain ja kerääntyy vuosien varrella. Ollessamme nuoria, vanhemmat ja lähipiiri ovat saattaneet asettaa monenlaisia odotuksia ja toiveita meitä kohtaan, meitä ei ole kenties nähty tai meidän kautta on toteutettu jonkun toisen toiveita ja unelmia. Kasvatuslaitos ja yhteiskunta pitävät huolen siitä, että muistamme kilpailla itseämme ja toisiamme vastaan. Huh, näin muutamia mainitakseni.

Some suoltaa myös onnistuneiden otosten elämää, jossa on paljon postauksia siitä, että "katso minua kuinka hyvä olen, kuinka paljon matkustan, kuinka hyvältä näytän, minulla on ystäviä, osaan leipoa ja järjestää juhlia, miten onnekasta, onnellista, vaurasta ja ihanaa elämäni on". Ja silti ruudun takana meillä kaikilla on sitä samaa ylä- ja alamäkeä. Silti meidän alitajunta työstää ajatusta, että minun pitää olla kaikkea tuota, mitä nuo muutkin ovat.

Välillä on hyvä peilata, miten minä riitän itselleni ja riitänkö?Voisinko riittää juuri tällaisena kuin olen? Katsoa peruutuspeiliin ja tunnustella, kannanko mukanani negatiivisia kokemuksia ja ajatuksia menneiltä vuosilta mukanani ja miten ne vaikuttavat minuun. Millaisia uskomuksia minulla on? Tarvitseeko minun miellyttää koko ajan toisia ja jos, niin miksi? Peitänkö itseäni erilaisilla rooleilla, jotta olisin riittävä itselleni ja muille? Haalinko omaisuutta ja materiaalia, jotta näyttäisin hyvälle ja kelpaisin, tuntisin itseni paremmaksi ja erinomaiseksi. 

Kuitenkin me olemme kaikki sitä samaa täydellistä rakkautta ja ihan yhtä keskeneräisiä, mutta silti niin täydellisiä, -olipa status, rooli, kyvykkyytemme tai kiilloitettu pintamme mitä tahansa. 

Meillä kaikilla on oma ainutlaatuisuutemme, omat vahvuudet, oma tärkeä sielunpolku ja elämäntehtävä, omat sisäiset rikkaudet. Toista samanlaista comboa ei ole, joten ainutlaatuisuutta jokaista solua myötä todellakin!

Miten sinä voisit tänään rakastaa itseäsi enemmän ja riittää sellaisena kuin olet. Jättää taaksesi mitätöinnin, pienuuden kokemukset tai kenties takaraivoon iskostuneet sanat ja ajatukset, jossa et ehkä ole riittänyt itsellesi tai jollekin toiselle. Kukaan muu ei voi kertoa sinulle, mitä sinä olet. Sinä voit itse kertoa itsellesi uutta tarinaa siitä, että olet TIMANTTI juuri sellaisena kuin olet.

Jos voit tänään rakastaa itseäsi jollakin tavoin, halata itseäsi tai sanoa, että olen hyvä juuri näin, olen onnellinen. <3

Rakastavin terkuin,

Mira

© 2025 ValonTaajuuudella. Kaikki oikeudet pidätetään.